Valoa pimeyteen

Blogissa on ollut osaltani hiljaiseloa, on ollut niin paljon kaikkea puuhaa. Toisaalta, elämässä on juuri aika isoja asioita meneillään ja päätöksiä tekeillä. Marraskuu on monelle ystävälleni se vuodein kauhein kuukausi. Minulle taas ei, olen syntynyt keskelle tätä synkkää aikaa, ja viihdyn marraskuun ankeassa pimeydessä. Tosin, valtavan kynttilämäärän ja tunnelmavalojen kanssa. Marraskuu on kuitenkin minulle se kuukausi, jolloin katson mennyttä vuotta taaksepäin, summaan siis kulunutta vuotta. Vuosi on tuonut elämääni paljon muutoksia, hyviä, huonoja, menetyksiäkin- jopa kuoleman muodossa.Mutta olen myös saanut synnyinlahjaksi eräänlaisen sisäänrakennetun valoisuuden. Onneksi, sillä sitä on tänä vuonna tarvittu.

Makuuhuoneen ikkunanpoka sai jo tunnelmavalot.

Näiden tilinpäätösten rinnalla arki sujuu mukavasti Keltaisessa talossa. Yhtenä iltana kävin ihan vähän kurkistamassa joululaatikkoon. Isoon pahviseen laatikkoon jonne joulu pakattu. Joulu on minulle vuoden ihanin juhla. Tänä vuonna erityisesti, ensimmäinen joulu täällä maalla, unelmien talossa. Tunnelmavaloja ollaan pikkuisen jo laitettu sinne tänne taloa, valoa pimeään ja kaamokseen. Kaikki muu odottaa vielä laatikossa, vaikkakin vähän poltellen.
                                                            

Keltaisen talon arki-iltaa.

Tällä tontilla taloja on itseasiassa kaksi. Toinen, se ensin rakennettu pikkutalo, jossa minulla on vuokralaiset. Ihana kummityttöni avomiehensä kanssa. Pikkutalon nurkilla kasvaa kuusi. Siihen virittelimme tyttäreni kanssa kynttilät, yhtenä iltana pimeässä ja salaa. Yllätykseksi pikkutalon emännälle, joka oli niitä haikaillut. Kun oli valmista, puhelinsotto pihalta, pimeästä Pikkutaloon:  Katso ulos ikkunasta- ja tadaa, kuuseen syttyivät kynttilät! Loistamaan valoa pimeään.. Tuli hyvä mieli meille kaikille.

Odotan joulua tänä vuonna erityisesti myös siksi, että Keltainen talomme on tunnelmaltaan ja puitteiltaan kuin tehty " joulutaloksi". Tänne mahtuu iso kuusi, on monta tulisijaa, natisevat lautalattiat tonttujen kulkea.  Lämmin, lempeä ilmapiiri. Ympärillä vain pimeää. Odotan yhdessäoloa rakkaiden ja läheisten kesken. Voipi olla, että täällä vietetäänkin sukujoulua, että kokoonnumme kaikki Keltaiseen taloon joulunviettoon. Kyselin jo lapsilta lahjatoiveita. Vain yksi toive löytyi. Heidänkin lahjalistansa pienenee vuosi vuodelta. Minun lahjalistani on ihan tyhjä. Tai ne, mitä toivon, eivät ole ostettavissa. Mutta uskon siihen että kun jotain oikein toivoo, sen voi saadakin.
                                                       

Vanha emalivati löytyi liiteristä. Varsin hyvä kuistin kukille!

                                                         Mukavaa marraskuun viikkoa!

                                                                       Marika