Operaatio uusi isäntä ;)

Taivas varjele mitä sieltä tulee... ;) Kun menneissä postauksissa esiintynyt Mies poistui elämästäni lupasin kerran heikkona hetkenä ystävälleni, että luon joskus profiilin nettideittiin. No luvattu, mikä luvattu, ja olen aina ajatellut, ettei kannata luvata sellaista, mitä ei voi pitää. Joten olen joutunut lunastamaan lupaukseni, ja nyt olen kiipelissä. Viestitulva alkoi samantien kun kuvani ja profiilini julkaistiin. Yhteydenottoja on satoja, en ehdi lukea, saati vastata niihin. Innokkaimmat ehtivät laittaa monta viestiä, ennenkuin ennätän lukea edes sitä ensimmäistä. Kaikkien innokkaimmat olisivat halunneet tavata minut samantien. Olisivat valmiita tulemaan treffeille. Pian. Ja kaukaa. Huimaa...
Toivoin nettideitissä, että miehellä olisi hyvä itsetunto-ja hyvä huumorintaju. Ja kas, kotimaamme onkin täynnänsä juuri sellaisia miehiä :) Joten katsotaan miten tämä operaatio jatkuu. Pitkään aikaan en kyllä ole nauranut niinkuin noita lukiessani. Olen kuulemma nettideittien eittämätön The Queen! Huumorimiehiä liikkellä siis...

Kaiken tämän keskellä eletään Keltaisessa talossa tunnelmallista syksyä. Ihan pienin askelin valmistaudutaan jouluun. Liput on jo varattu pariin ihanaan joulukonserttiin, niinkuin joka joulu. Sisarusten ja sisarusten lasten kesken. Käymme yhdessä ensin syömässä ja sitten konsertissa. Ihana perinne!

 

Kiva kun kävit lukemassa, iloa sunnuntai-päivääsi!

Marika

Valoa pimeyteen

Blogissa on ollut osaltani hiljaiseloa, on ollut niin paljon kaikkea puuhaa. Toisaalta, elämässä on juuri aika isoja asioita meneillään ja päätöksiä tekeillä. Marraskuu on monelle ystävälleni se vuodein kauhein kuukausi. Minulle taas ei, olen syntynyt keskelle tätä synkkää aikaa, ja viihdyn marraskuun ankeassa pimeydessä. Tosin, valtavan kynttilämäärän ja tunnelmavalojen kanssa. Marraskuu on kuitenkin minulle se kuukausi, jolloin katson mennyttä vuotta taaksepäin, summaan siis kulunutta vuotta. Vuosi on tuonut elämääni paljon muutoksia, hyviä, huonoja, menetyksiäkin- jopa kuoleman muodossa.Mutta olen myös saanut synnyinlahjaksi eräänlaisen sisäänrakennetun valoisuuden. Onneksi, sillä sitä on tänä vuonna tarvittu.

Makuuhuoneen ikkunanpoka sai jo tunnelmavalot.

Näiden tilinpäätösten rinnalla arki sujuu mukavasti Keltaisessa talossa. Yhtenä iltana kävin ihan vähän kurkistamassa joululaatikkoon. Isoon pahviseen laatikkoon jonne joulu pakattu. Joulu on minulle vuoden ihanin juhla. Tänä vuonna erityisesti, ensimmäinen joulu täällä maalla, unelmien talossa. Tunnelmavaloja ollaan pikkuisen jo laitettu sinne tänne taloa, valoa pimeään ja kaamokseen. Kaikki muu odottaa vielä laatikossa, vaikkakin vähän poltellen.
                                                            

Keltaisen talon arki-iltaa.

Tällä tontilla taloja on itseasiassa kaksi. Toinen, se ensin rakennettu pikkutalo, jossa minulla on vuokralaiset. Ihana kummityttöni avomiehensä kanssa. Pikkutalon nurkilla kasvaa kuusi. Siihen virittelimme tyttäreni kanssa kynttilät, yhtenä iltana pimeässä ja salaa. Yllätykseksi pikkutalon emännälle, joka oli niitä haikaillut. Kun oli valmista, puhelinsotto pihalta, pimeästä Pikkutaloon:  Katso ulos ikkunasta- ja tadaa, kuuseen syttyivät kynttilät! Loistamaan valoa pimeään.. Tuli hyvä mieli meille kaikille.

Odotan joulua tänä vuonna erityisesti myös siksi, että Keltainen talomme on tunnelmaltaan ja puitteiltaan kuin tehty " joulutaloksi". Tänne mahtuu iso kuusi, on monta tulisijaa, natisevat lautalattiat tonttujen kulkea.  Lämmin, lempeä ilmapiiri. Ympärillä vain pimeää. Odotan yhdessäoloa rakkaiden ja läheisten kesken. Voipi olla, että täällä vietetäänkin sukujoulua, että kokoonnumme kaikki Keltaiseen taloon joulunviettoon. Kyselin jo lapsilta lahjatoiveita. Vain yksi toive löytyi. Heidänkin lahjalistansa pienenee vuosi vuodelta. Minun lahjalistani on ihan tyhjä. Tai ne, mitä toivon, eivät ole ostettavissa. Mutta uskon siihen että kun jotain oikein toivoo, sen voi saadakin.
                                                       

Vanha emalivati löytyi liiteristä. Varsin hyvä kuistin kukille!

                                                         Mukavaa marraskuun viikkoa!

                                                                       Marika

Deittiblogiako kirjoitankin?

En suinkaan, mutta viime postauksessa esiintynyt klapimies sai aikaan odottamatonta vipinää :) Sain asiasta paljon kyselyitä ja viestejä. Postauksen viimeisessä kommentissa oli hauska "kosinta", joka johti myös blogin ulkopuoliseen yhteydenottoon. Useampi teistä tiedusteli kuitenkin samaa: eikö aiemmissa teksteissä mainittu Mies ole mustasukkainen?
Joten vaikken kirjoita deittiblogia lienee paikallaan selventää tilannetta.

Tämä blogin alussa esiintynyt Mies ei ole mustasukkainen, sillä hän ei enää kuulu elämääni. Meille ei koskaan tullut yhteistä elämää Keltaisessa talossa. Mutta Mies oli sikäli hyvinkin merkittävä, että tämä kaikki alkoi hänestä. Ilman häntä tuskin asuisin tässä ihanassa talossamme. Hän oli kyllä valitsemassa taloa kanssani, mutta ei koskaan muuttanut tänne. Elämä on ihmeellistä, merkillistä ja arvaamatontakin. Uskon,että jotkut ihmiset tulevat elämääsi tiettyä tarkoitusta varten. Ja sitten työnsä tehtyään he poistuvat, jatkavat matkaansa. Ovat ikäänkuin Elämältä saadussa määräaikaisessa toimessa. Olen tästä miehestä tänään hyvinkin kiitollinen, ja muistelen häntä lämmöllä, sillä hän oli se liikkeellepaneva voima, joka sysäsi minut eteenpäin. Ja sai minut muuttamaan Keltaiseen taloon.

Joten talossamme asun minä lapsieni kanssa. Ja näin on oikein hyvä. Minulle elämä on lahja, ja elän sitä niin. Myös ajoittain rohkeasti. Onneksi, sillä työni perusteella voin sanoa, että on surullista kohdata vanha ihminen, joka katuu elämätöntä elämäänsä. Niinkuin ystäväni sanoi, on parempi miettiä mennyttä käyttäen mielemmin sanaa "ups" kuin "mitä jos"...

Muutama kuva vielä talosta, jossa eletään yhdessä, onnellisesti ja sopuisasti.

Yksi talon uuneista, vanha mutta tehokas.

Ruokailuhuonetta

                                                 Hyvää viikonloppua, pitäkää huolta toisistanne!


                                                                            Marika

Puulla on syynsä..

Mennyt viikko on kulunut syyspuuhissa. Talossamme on monta tulisijaa ja olen saanut vastaanottaa polttopuita useampaan kertaan eri puuntuojilta. Jäipä yksi klapimiehistä illaksi luokseni, ihastui niin tähän paikkaan. Halusi auttaa, kantoi puita liiteriin kanssani eikä loppujenlopuksi halunnut edes maksua tuomistaan puista. Nautti täällä olostaan. Antoi vielä lähtiessään lupauksen että voi tuoda vaikka jo ensi viikolla uuden kuorman. Tuo, jos mikä on niin parasta asiakaspalvelua ;)

Puuvarastojen täydentämisen lisäksi olen täydentänyt kynttilävarastoja. Kynttilöitä todella kuluu... Pimeän aikaan vain aniharvoin talossa on kattovalot päällä. Täällä on valot vain lukuisissa pikkulampuissa, tulet uuneissa ja paljon kynttilöitä. Niin on tunnelmallisempaa.

Talon saaminen varmistui viime jouluna, juuri joulun alla. Mikä ihana joululahja! Jouluaattoiltana kuusen alla oli paketti rakkaalta ystävältäni. Punainen sydänkynttilänjalka. "Pihasaunaan" luki lapussa. Pihasaunaa ei ole. Vielä. Mutta kynttilänjalka löysi tiensä talon saunaan, jossa nyt jo pimeällä saunotaan tunnelmallisesti kynttilänvalossa.

Talossa on myös palju, sekin vanha mutta toimiva. Kun pimeys saapuu, se on todellista pimeyttä, sillä täällä ei ole katuvaloja.  Pimeys sulkee keltaisen talomme pihoineen syleilyynsä. Mikä onkaan ihanampaa kuin rentoutua paljussa hyvän viinilasillisen kera. Kylmänä iltana, pimeässä, tuhansien tuikkivien tähtien alla. 

Tunnelmallisia syysiltoja myös juuri Sinulle!

Marika

Goodbye sunshine, welcome darkness!

Olin varma, että ajanlaskussa oli tapahtunut perustavaa laatua oleva virhe kun maanantai-aamuna heräsin töihin. Ulkona oli pimeää. PIMEÄÄ!! Eikä.. Kesälomani aikana pimeys oli syrjäyttänyt ne aurinkoiset, ihanat aamut, jolloin lähdin töihin kevyessä kesämekossa ja villatakissa.
Sen verran järkyttynyt olin pimeyden saapumisesta, että töihin mennessä ajoin jopa ohi leipomon, josta oli tarkoitus noukkia tuoreet lomaltapaluupullat työkavereille.
No mitä ei voi muuttaa, siihen lienee sopeuduttava. Tontuntöppöset esiin ja lyhty, kynttilä-ja takkatulikausi starttasi käyntiin keltaisessa talossamme. Hämärtyvät illat, sateenropina ja paljon kynttilöitä. Aika tunnelmallista sekin!

Valoa viikkoon toi myös odotettu paketti Porista. Suloinen pikkuputiikki sisustus-Amalian facebook-sivuilta bongasin juuri sellaisen ihanuuden josta olinkin haaveillut. Tämä ihanuus matkasi meille, uuteen kotiinsa Matkahuollon kautta, ja tulipa vielä ehjänä perille. 

                                         
                                             Ja ikkunanpoka löysi paikkansa makuuhuoneesta. 
                                                         Tekstissä olikin kaikki olennainen.

Tänä viikonloppuna talo on täynnä elämää. Pedit pedataan viidelle lapselle.. Omieni lisäksi talossa on kolme lainalasta. Lasten kaverit tulivat meille maalle viikonlopun viettoon, koska se vasta on coolia :)

                                                             Ihanaa viikonloppua!


                                                                      Marika

Tästä se alkaa

Minun osaltani tämän talon tarina alkaa vuosi sitten lokakuussa, jolloin silloisen kotini ovesta käveli sisään Mies. Mies myi edustamansa tuotteen- ja samalla itsensä minulle :)

Jotkut kohtaamiset ovat kohtalokkaita... levoton sydämeni oli kuiskinut muutoksentarpeesta jo pitkään, mutta muutos ja muutto toiselle paikkakunnalle tulivat tämän miehen myötä. Jätin synnyinkaupunkini, hyvät naapurit, tutuksi käyneet kadut, korttelit ja rantatiet. Rintamamiestalon läheltä vesistöä, talon, jota olin sisustanut rakkaudella.

Muutin naapurikaupunkiin, josta löytyi unelmieni talo, maaseudun rauhasta. Tämä keltainen puutalo 40-luvulta, jonka yksikään seinä ei ole suorassa, vaan vähän vinksinvonksin, jonka vanhat lautalattiat narisevat, jonka ympärillä vain peltoja ja metsää. Rakastuin ensisilmäyksellä tähän paikkaan, ja tämän vanhan talon sielukkuuteen ja henkeen...

Kun talvi-iltana rappusilla istuen katselin taivaalle, sydämeni oli pakahtua tähtien määrästä. Täällä, päättyvän tien päässä, ilman katuvaloja taivas oli kauniimpi kuin koskaan. Tuhannet kirkkaat tähdet tuikkivat keltaisen talomme yllä. Tiesin kuuluvani tänne, olin löytänyt kotiin.

Tervetuloa lukemaan blogiani, tervetuloa meille!

Marika