Kesä on se aika, jolloin minäkään en tarvitse villasukkia, pärjään paljain jaloin. Pihasaunasta tullessa voi palelematta vilvoitella terassilla. Aamukahvit, päiväkahvit, iltakahvit ulkona. Loma ja kiireettömyys. Kesä on täynnä kaikenlaisia onnenaiheita, niitä pieniä varsinkin. Ai että!
Kesän ihanuuteen kuuluu myös se, että molemmat lapseni olivat kotona. Sain esikoisenikin kissoineen kotiin. Tyttäreni muutti vuosi sitten pois kotoa, pääsi Turun taideakatemiaan opiskelemaan elokuvantekoa. Itsenäistyi. Ja niin minäkin ;) Ja niinhän sen toki kuuluu mennäkin, enemmän olisin huolissani jos jäisi kanssani kotinurkkiin pyörimään. Mutta nuo ajat kun tulee kotiin maalle ovat nykyään siis sitäkin arvokkaampia. Pikkuveljensä, lukiolainen, teki puolet kesälomastaan ahkerasti töitä, lomaili sitten loput. Joten hetken olimme kaikki yhdessä lomalla, niinkuin joskus ennen.
Yhtenä kauniina kesäpäivänä pakkasimme auton takakonttiin ison kasan mattoja, mäntysuopaa ja harjoja. Lähdimme matonpesupaikalle järven läheisyyteen. Mattojen pesu tuollaisena päivänä ja noissa olosuhteissa ei tuntunut työltäkään. Lähinnä teki onnelliseksi. Puhtaat, mäntysuovan tuoksuiset matot odottavat syksyä, kesällä Keltaisen talon puulattiat ovat ilman mattoja. Olohuonetta ja lasikuistia lukuunottamatta. Olohuoneeseen vaihdoinkin väriä, punakuvioisen maton, johon niin ihastuin.
Sisustamaan olen ehtinyt vain sadepäivinä, viileämpinä päivinä ja helleöinä. Ihana ja avulias kollegani on joutunut kaikenlaisiin paikkoihin ja seikkailuihin, kun on lähtenyt hakemaan vanhoja huonekaluja kanssani milloin mistäkin. Keittiössä höyläpenkki väistyi vanhan patakaapin tieltä. Ja lasikuistille sain kauan haaveilemani vanhan peilipiirongin. Olen ollut niin onnettaren suosikki noiden ostosteni kanssa, saanut ne edullisesti ja itse sitten kunnostanut (lue: hionut hitosti 😂 ) ne mieleisekseni.
Vaan kesä se menee niin nopeaan, kuin siivillä - juuri tänään lukiolainen on palannut loman jälkeen takaisin kouluun. Valoisat kesäyöt ovat vaihtuneet elokuun pimeisiin, mutta lämpimiin öihin. Kynttilät olen tietenkin jo ottanut esille, iltaisin ne palavat hämmärän laskeutuessa. Linnunlaulu on vaihtunut kukon sisäisen kellon jäämiseen kesään: kiekuu pilkkopimeässä kello kaksi yöllä...Kyllä kesä se on ihmisen parasta aikaa. Ainakin minulle. Ja jos jotain saisin toivoa, toivoisin että ihana kesä ja sen lämpö kestäisivät yhtä kauan kuin pitkä talvi.
Lämpimiä loppukesän päiviä!
