Kanat haimme palomiehen kanssa toukokuun lopulla Kouvolasta. Hienoon kunnostetuun kesäkanalaamme. Kuusi kanaa pahvilaatikossa. Kukaan ei kotkottanut automatkalla kotiin. Menivät ensin porukalla kanalan pimeimpään nurkkaan ja olivat ihan hiljaa. Siitä pian reipastuivat. Ja muutaman viikon kuluttua löytyi odotettu aarre, ensimmäinen muna pesässä. Mikä iloinen perhetapahtuma! Kanasillamme on nimet, ovat erilaisia luonteeltaan ja ihmeesti niihin kiintyy. Sen huomasimme kun yksi kanoistamme joutui ketun suuhun. Miten harmitti... Viisi jäljelle jäänyttä munivat seuraavana päivänä yhteistuumin kuusi munaa, puuttuvan toverinsakin puolesta yhden.
Paljon on ehtinyt tapahtua kesän aikana talossakin. Sain taloon yllättäen jotain ihanaa, josta olen haaveillut. Vanhan astiakaapin, jonka maalasin valkoiseksi. Löysi paikkansa keittiöstä. Sopii sinne niin kauniisti, sopii vanhan talon tunnelmaan. Kuten olen aiemminkin todennut, olen kiitollinen, että olen saanut niin paljon hyviä, ihania ja välittäviä ihmisiä ympärilleni. Sitä kautta kaappikin tuli Keltaiseen taloon. Siskonmies muisti minut, kun kaverinsa oli siirtämässä kaappia kaatopaikkakuormaan. Pelasti sen minulle.
Eikä halunnut maksua kaapista, pellillinen korvapuusteja riitti. Ihana ihminen!
Nyt lomailen ennenkuin uudet työkuviot kutsuvat. Tänäänkin on satanut, mutta se ei haittaa, sillä Keltaisessa talossa on lämmin tunnelma.
Iloa ja lämpöä sinullekin alkavaan viikkoosi!
Marika
