Tuollaiseen työhön täytyy ammentaa voimaa jostain, ja minulle se on osaltaan Keltainen talo ja kaikki se mitä tähän liittyy. Ihmiset, moninainen eläinlaumani, luonto joka puolella,tämä vanha siirtokarjalaisten tila. Kun taajamamerkki jää taakse eteen levittäytyy metsää ja peltoa niin siinä kohtaa yleensä jäävät myös työasiat mielestä. Kun auton ajaa pihaan meillä koiran sijaan ensimmäisenä tulijaa tervehtii musta lammas. Koirakin tosin tervehtii mutta vasta sisällä. Tämän paikan ilmapiiri, energia, mikä se kellekin on, tuntuu aina yhtä lempeältä ja voimaannuttavalta. Ja ikuisena esteetikkona ammennan tietenkin voimaa myös kaikenlaisesta kauneudesta.
Niinpä uuden vuoden alussa käsittelyyn joutui makuuhuone. Tuttavani oli tehnyt mahtavia löytöjä poistotapeteista. Niitä tavoitellen lähdin kauppaan minäkin. Mielessäni näin tietynlaisen tapetin. Kun kävelin sisään kauppaan oli juuri se kaipaamani tapetti laitettu esille. Vaan eipä ollut poistotapetti tuo kaunokainen, sen sijaan kohdistettava Borås. Eikä lähellekään poistohintainen. Mitä tekee esteetikko joka ei ole ennen itse laittanut kohdistettavaa tapettia? No ostaa tuon Boråsin ja luottaa itseensä että sen saa seinälle ja kuviot kohdalleen. Niinpä tänä päivänä nukun uudessa makuuhuoneessani yläkerrassa. Seinällä Borås. Perheen nuoriso-osaston kanssa laitettu. Ja olen kiitollinen.
Työhön voimaa saa myös mahtavasta työyhteisöstä. Miten voikin niin paljon loistotyyppejä kerääntyä samaan työpaikkaan? Meillä töissä nauretaan paljon. Välillä on pakko, huumorikin auttaa jaksamaan. Välillä touhumme on lähinnä naurettavaa. Osa lähihoitajista tietää jo että kun
sairaanhoitajien toimistosta kuuluu käkätys käytävälle asti ei sinne kannata mennä. Ovat taas ihan vallattomalla tuulella ( terveisiä Iirikselle:) ). Nuo ihanat tyypit muistivat minua marraskuussa kun täytin vuosia. Minulle täydellisenä yllätyksenä. Tietokoneeni taustakuvaksi oli salaa vaihdettu ah, ihana McDreamy. Sain selviytymiskorin jossa oli rakastamaani suklaata kaikissa muodoissa, jopa voiteena ,tuikkukynttilöinä, huulirasvana ja jalkakylpynäkin. Portviiniä. Kollegan yötämyöten juuri minulle huovuttamat villatöppöset. Ja lahjakortti Millan putiikkiin, tämän esteetikon lempikauppaan. Miten huomaavaista ja ylenpalttista! Olin niin liikuttunut.
Pian tieni vei siis Millan putiikkiin ja nyt keittiössä on työkavereilta mm. RM rottinkinen aterinlokerikko. Kaunis. Samalla vaihtui keittiön pöydän ääreen tavernan tuolit. Yhden uuden hinnalla sain neljä uudenveroista, vähänkäytetttyä. Sopivat paremmin vanhan puusohvan ja höyläpenkin kaveriksi. Ja tuo työkavereiden aterinlokerikko muistuttaa ihanasti yhdestä tärkeästä asiasta elämässä. Ystävät tekevät tästä matkasta, jota myös elämäksi kutsutaan niin paljon kevyemmän taivaltaa.
Hyvää ensiviikon ystävänpäivää jo toivotellen
Marika
