Katti, kanoja ja munia

Hupsis, kahteen kuukauteen en ole ennättänyt blogin pariin. Päivät ja viikot ovat olleet niin täynnä elämää ja toimintaa. Viime postauksessa kerroin että Keltaiseen taloon oli tulossa sekä kissa että kanoja. No, Sisu- kisu muutti toukokuun puolessavälissä. Vapisten vällyissä tuli pieni raukka, vei kaikkien sydämet ja pelkäsi talossa asuvaa Sulo- koiraa. Useamman sähinän, raapaisun ja muutaman näykkäisyn jälkeen nuo kaksi ovat löytäneet toisensa, ovat kavereita jo nykyään. Tekevät myös yhteistyötä; Sisu avaa herkkulaatikon ja Sulo syö laatikosta herkut.. Ihana parivaljakko! Enää en osaisi kuvitella taloa ilman Sisuamme. Reipas, utelias ja hellyydenkipeä pikku metsästäjä.

Kanat haimme palomiehen kanssa toukokuun lopulla Kouvolasta. Hienoon kunnostetuun kesäkanalaamme. Kuusi kanaa pahvilaatikossa. Kukaan ei kotkottanut automatkalla kotiin. Menivät ensin porukalla kanalan pimeimpään nurkkaan ja olivat ihan hiljaa. Siitä pian reipastuivat. Ja muutaman viikon kuluttua löytyi odotettu aarre, ensimmäinen muna pesässä. Mikä iloinen perhetapahtuma! Kanasillamme on nimet, ovat erilaisia luonteeltaan ja ihmeesti niihin kiintyy. Sen huomasimme kun yksi kanoistamme joutui ketun suuhun. Miten harmitti... Viisi jäljelle jäänyttä munivat seuraavana päivänä yhteistuumin kuusi munaa, puuttuvan toverinsakin puolesta yhden. 

Paljon on ehtinyt tapahtua kesän aikana talossakin. Sain taloon yllättäen jotain ihanaa, josta olen haaveillut. Vanhan astiakaapin, jonka maalasin valkoiseksi. Löysi paikkansa keittiöstä. Sopii sinne niin kauniisti, sopii vanhan talon tunnelmaan. Kuten olen aiemminkin todennut, olen kiitollinen, että olen saanut niin paljon hyviä, ihania ja välittäviä ihmisiä ympärilleni. Sitä kautta kaappikin tuli Keltaiseen taloon. Siskonmies muisti minut, kun kaverinsa oli siirtämässä kaappia kaatopaikkakuormaan. Pelasti sen minulle.
Eikä halunnut maksua kaapista, pellillinen korvapuusteja riitti. Ihana ihminen!

Nyt lomailen ennenkuin uudet työkuviot kutsuvat. Tänäänkin on satanut, mutta se ei haittaa, sillä Keltaisessa talossa on lämmin tunnelma.

Iloa ja lämpöä sinullekin alkavaan viikkoosi!

Marika

Perheenlisäystä ;)

Palomies on sitten asettunut Keltaiseen taloon ja kotiutunut. Villasukat on jo tottuneesti jalassa niinkuin meillä muillakin, mustat kumpparit kuistilla. Iltaisin Hän sytyttää tulet takkaan ja paistaa makkaraa takan hiilloksessa. Työkaverinsa ovat kuittailleet miehen maalle muutosta. Heidän ihmetyksekseen villasukat olivat jalassa töissäkin..Epäilevät miehen kulkevan pellon reunaa olkihattu päässä, kumisaappaissa ja flanellipaidassa oljenkortta pureskellen. Ja ajattelevat palomiehen liittyneen jo paikalliseen metsästysseuraan... :)

Toukokuussa miehen työkavereilla riittää lisää ihmeteltävää, sillä meille tulee perheenlisäystä. 
Eläinsellaisia kylläkin. Keltaisen talon pihamaalla on ollut joskus kanoja, ja kesäkanala on edelleen paikallaan, tosin parhaat päivänsä nähneenä. Vielä, sillä kunnostustyöt on jo aloitettu ja toukokuun lopulla kanalaa asuttaa kuusi ruskeaa kanaa. Saavat sitten miehen työkaverit luomumunia Keltaisen talon kanalasta. 

Kanala odottaa kunnostusta

Tuokokuun tulokkaisiin kuuluu niinikään maatiaskissan pentu. Tällaiseen taloon kai kuuluukin kissa. Toivottavasti tästä sinisilmästä tulee hyvä hiirikissa. Vielä emme ole tavanneet, vain kuvan saaneet kisustamme.

Paljon riittää puuhaa pihamaalla, nyt kun kevät vihdoin näyttää saaneen yliotteen talvesta. Ihanasti päivät ovat pidentyneet, ja illat pitkään valoisia. Silti vielä iltaisin laitamme tulet takkaan, tai kynttilän palamaan, ainakin sateisena ja harmaana iltana.

                                                  Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua myös Sinulle!

                                                                             Marika

Elämä voi muuttua...

Blogissa on ollut vallan hiljaista, sillä marraskuun postauksen jälkeen on tapahtunut- ja paljon. En ole ennättänyt postaamaan, vaan seurustelemaan.. Viime postauksen aikaanhan olin pienen painostuksen jälkeen, leikkimielellä luonut profiilin nettideittiin. Ja olin hukkua yhteydenottotulvaan. No kävikin niin ihanasti että vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani sieltä elämääni tiensä löysi Palomies. Ja kuinka ollakkaan, hän on aivan tästä läheltä. Melkein kulmilta. Enkä tiennyt hänen olemassaolostaan mitään.. On elämä vaan ihmellistä. 

                                                                                 

 

Palomies toi Keltaiseen taloomme myös jotain sinne kuuluvaa. Jotain mitä täältä on puuttunut, jotain mitä olen tänne toivonut. Olin nimittäin pitkään haaveillut vanhasta arkusta. Ihanasta sellaisesta, joka olisi olohuoneen pöytänä. Jonka ääressä voisi juoda iltateetä takkatulen loimussa. Netistä olin arkkua etsinyt, liikkeistäkin, löytämättä mieleistä. Kun Palomies kutsui minut ensi kertaa luokseen kylään, hämmennyin. Sillä siellähän se oli. Hänen olohuoneessaan, juurikin se etsimäni kaunis vanha arkku. 

Nyt arkku on Keltaisen talon olohuoneessa. Se on täydellisen kaunis täällä. Elämä on asettunut uomiinsa ja kaikki on hyvin. Paljon on suunnitelmia, joitakin toteuttamiskelpoisiakin. Keväällä alkaa kesäkanalan kunnostus. Jos kaikki sujuu hyvin kenties kesällä Keltaisen talon pihamaalla tepastelee onnellisia ja vapaita maalaiskanoja.

                                                     

                                                              
                                                                      Marika