lauantai 10. tammikuuta 2015

Elämä voi muuttua...

Blogissa on ollut vallan hiljaista, sillä marraskuun postauksen jälkeen on tapahtunut- ja paljon. En ole ennättänyt postaamaan, vaan seurustelemaan.. Viime postauksen aikaanhan olin pienen painostuksen jälkeen, leikkimielellä luonut profiilin nettideittiin. Ja olin hukkua yhteydenottotulvaan. No kävikin niin ihanasti että vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani sieltä elämääni tiensä löysi Palomies. Ja kuinka ollakkaan, hän on aivan tästä läheltä. Melkein kulmilta. Enkä tiennyt hänen olemassaolostaan mitään.. On elämä vaan ihmellistä. 

                                                                                 

Palomies toi Keltaiseen taloomme myös jotain sinne kuuluvaa. Jotain mitä täältä on puuttunut, jotain mitä olen tänne toivonut. Olin nimittäin pitkään haaveillut vanhasta arkusta. Ihanasta sellaisesta, joka olisi olohuoneen pöytänä. Jonka ääressä voisi juoda iltateetä takkatulen loimussa. Netistä olin arkkua etsinyt, liikkeistäkin, löytämättä mieleistä. Kun Palomies kutsui minut ensi kertaa luokseen kylään, hämmennyin. Sillä siellähän se oli. Hänen olohuoneessaan, juurikin se etsimäni kaunis vanha arkku. 

Nyt arkku on Keltaisen talon olohuoneessa. Se on täydellisen kaunis täällä. Elämä on asettunut uomiinsa ja kaikki on hyvin. Paljon on suunnitelmia, joitakin toteuttamiskelpoisiakin. Keväällä alkaa kesäkanalan kunnostus. Jos kaikki sujuu hyvin kenties kesällä Keltaisen talon pihamaalla tepastelee onnellisia ja vapaita maalaiskanoja.

                                                     
                                                              
                                                                      Marika