Deittiblogiako kirjoitankin?

En suinkaan, mutta viime postauksessa esiintynyt klapimies sai aikaan odottamatonta vipinää :) Sain asiasta paljon kyselyitä ja viestejä. Postauksen viimeisessä kommentissa oli hauska "kosinta", joka johti myös blogin ulkopuoliseen yhteydenottoon. Useampi teistä tiedusteli kuitenkin samaa: eikö aiemmissa teksteissä mainittu Mies ole mustasukkainen?
Joten vaikken kirjoita deittiblogia lienee paikallaan selventää tilannetta.

Tämä blogin alussa esiintynyt Mies ei ole mustasukkainen, sillä hän ei enää kuulu elämääni. Meille ei koskaan tullut yhteistä elämää Keltaisessa talossa. Mutta Mies oli sikäli hyvinkin merkittävä, että tämä kaikki alkoi hänestä. Ilman häntä tuskin asuisin tässä ihanassa talossamme. Hän oli kyllä valitsemassa taloa kanssani, mutta ei koskaan muuttanut tänne. Elämä on ihmeellistä, merkillistä ja arvaamatontakin. Uskon,että jotkut ihmiset tulevat elämääsi tiettyä tarkoitusta varten. Ja sitten työnsä tehtyään he poistuvat, jatkavat matkaansa. Ovat ikäänkuin Elämältä saadussa määräaikaisessa toimessa. Olen tästä miehestä tänään hyvinkin kiitollinen, ja muistelen häntä lämmöllä, sillä hän oli se liikkeellepaneva voima, joka sysäsi minut eteenpäin. Ja sai minut muuttamaan Keltaiseen taloon.

Joten talossamme asun minä lapsieni kanssa. Ja näin on oikein hyvä. Minulle elämä on lahja, ja elän sitä niin. Myös ajoittain rohkeasti. Onneksi, sillä työni perusteella voin sanoa, että on surullista kohdata vanha ihminen, joka katuu elämätöntä elämäänsä. Niinkuin ystäväni sanoi, on parempi miettiä mennyttä käyttäen mielemmin sanaa "ups" kuin "mitä jos"...

Muutama kuva vielä talosta, jossa eletään yhdessä, onnellisesti ja sopuisasti.

Yksi talon uuneista, vanha mutta tehokas.

Ruokailuhuonetta

                                                 Hyvää viikonloppua, pitäkää huolta toisistanne!


                                                                            Marika

Puulla on syynsä..

Mennyt viikko on kulunut syyspuuhissa. Talossamme on monta tulisijaa ja olen saanut vastaanottaa polttopuita useampaan kertaan eri puuntuojilta. Jäipä yksi klapimiehistä illaksi luokseni, ihastui niin tähän paikkaan. Halusi auttaa, kantoi puita liiteriin kanssani eikä loppujenlopuksi halunnut edes maksua tuomistaan puista. Nautti täällä olostaan. Antoi vielä lähtiessään lupauksen että voi tuoda vaikka jo ensi viikolla uuden kuorman. Tuo, jos mikä on niin parasta asiakaspalvelua ;)

Puuvarastojen täydentämisen lisäksi olen täydentänyt kynttilävarastoja. Kynttilöitä todella kuluu... Pimeän aikaan vain aniharvoin talossa on kattovalot päällä. Täällä on valot vain lukuisissa pikkulampuissa, tulet uuneissa ja paljon kynttilöitä. Niin on tunnelmallisempaa.

Talon saaminen varmistui viime jouluna, juuri joulun alla. Mikä ihana joululahja! Jouluaattoiltana kuusen alla oli paketti rakkaalta ystävältäni. Punainen sydänkynttilänjalka. "Pihasaunaan" luki lapussa. Pihasaunaa ei ole. Vielä. Mutta kynttilänjalka löysi tiensä talon saunaan, jossa nyt jo pimeällä saunotaan tunnelmallisesti kynttilänvalossa.

Talossa on myös palju, sekin vanha mutta toimiva. Kun pimeys saapuu, se on todellista pimeyttä, sillä täällä ei ole katuvaloja.  Pimeys sulkee keltaisen talomme pihoineen syleilyynsä. Mikä onkaan ihanampaa kuin rentoutua paljussa hyvän viinilasillisen kera. Kylmänä iltana, pimeässä, tuhansien tuikkivien tähtien alla. 

Tunnelmallisia syysiltoja myös juuri Sinulle!

Marika