Laulujoutsenet ovat lempilintujani. Ne lentävät Keltaisen talon yli joka kevät ja joka syksy. Isolla joukolla. Keväällä kuulen niiden töötötykset jo kaukaa, juoksen pihalle niitä ihailemaan ja vastaanottamaan. Upeiden valkoisten lintujen saapuminen saa minut tuntemaan riemua ja kuplivaa iloa kesän odotuksesta. Mutta syksy. Mitä vanhemmaksi tulen sen enemmän tunnen selittämätöntä haikeutta niiden lentäessä pois. Sama töötötys, mutta ilmoittavat että pian on lähdön aika. Niin eilenkin, pihatöitä tehdessäni ylitseni lensi parvi joutsenia. Huutelivat jäähyväisiä. Taisin tirauttaa pienen itkunkin. Nytkö te taas lähdette?
Tänä syksynä lähtijöitä on ollut muitakin. Samaa haikeutta aiheuttaen. Syysmuuton teki myös esikoiseni. Lensi pesästä Turkuun, taideakatemiaan opiskelemaan elokuva-alaa. Selvisin paremmin kuin olisin odottanut. Vaikka kotona huomaa valoisan ja ihanan tyttäreni puuttumisen kyllä. Onneksi on puhelimet! Samaa sanoi opiskelija, kun äidille saa soittaa vaikka keskellä yötä jos jokin asia sydäntä painaa. Ja onneksi esikoisella on pikkuveli, joka jäi vielä hetkeksi kotiin kanssani. Vaikka lainassa hänkin vain on, lentää myös maailmaan muutaman vuoden päästä. Siihen asti pidän kiitollisin mielin kotona.
Kesä oli mahtava, sisältäen paljon onnellisia hetkiä. Keltainen talo täyttyi vieraista kesäkuussa tyttären lakkiaisissa. Juhlat jotka talletin sydämeeni ja tulen muistamaan aina. Aurinkoista, ihanaa ja juhlien tunnelma niin lämminhenkinen ja suloinen. Kesäkuussa tulivat myös lampaat. kolme kappaletta, kanojen, kukkojen, kissojen, pupujen ja koiran kaveriksi. Ystäväni laittoi tekstiviestin tämän kuulleessaan: sinustahan on tullut jo ihan oikea farmari :) Maajussi. Lampaita kävi kesän aikana monet katsomassa, ja samalla muitakin Keltaisen talon eläimiä. Minun pieni elämäni; luonnonläheistä maalaiselämää kaupungin kupeessa. Tykkään!
Tänä iltana juon teetä ihanasta mukista, jonka sain sydänystävältäni. Tuo ihminen ei ole koskaan lähtenyt sen jälkeen kun tuli kauan sitten elämääni. Hän on ollut aina mukana, suurena lahjana. Mukeja on kaksi, minulle ja ehkä Hänelle joka tuo joskus kevään riemua ja iloa tullessaan!
Iloa ja valoa syksyysi!
Marika
