Syysunelmaa

Voi miten tämä aika kuluu, kesälle on pian taas sanottava jäähyväiset, syksy kolkuttelee jo ovella vuoroaan odottaen. Vähän kuin eläisi taas elämän ruuhkavuosia, viikot ja kuukaudet vilahtavat ohi, niinkuin silloin kun lapset olivat pieniä. Siksi edellisestä postauksestakin on kulunut aikaa.. Keltaisessa talossa mennyt vuosi on ollut täynnä elämää ja touhua. Paljon on mahtunut yhteen vuoteen. On tullut uusia eläinystäviä, toisista täytynyt haikein mielin luopua. Samoin ihmisten kanssa. Työpaikan vaihtumisen myötä on yhteydenpito moneen kivaan ihmiseen valitettavasti jäänyt, mutta uusia ystävyyksiä löytynyt. Isoja päätöksiä, iloja, murheita, vuosi on sisältänyt koko elämänkirjoa monella tapaa. 

Muutoksilta ei ole välttynyt talokaan. Sisällä huoneita ja huonekaluja on lasten ja miehen iloksi kierrätetty :) Onneksi on iso talo, jossa tämänkaltainen harrastus on mahdollista. Ensin väistyi vähässä käytössä ollut  ruokailuhuone tv-huoneen tilalta. Tämä uusi perheen oleskeluhuone on keittiön vieressä. Miehelle siis helppo perustella- lyhyt matka jääkaapille ja iltapalan laittoon. Lisäksi uudessa oleskeluhuoneessa on yksi talon kolmesta tulisijasta, sohvalla pötkötellessä voi nauttia ihanasta tulen lämmöstä ja tunnelmasta.

Keittiön pienempi ruokapöytä sai niinikään väistyä. Miehen kanssa tuunasimme eräästä vanhasta pöydästä lankkupöydän, harmaan, jotta sopii värimaailmaan. Mies ei juuri vieläkään innostu sisustushömpötyksistäni, ei niin lankkupöydästäkään, mutta oli tyytyväinen lopputulokseen. Sanoi jopa olleen hyvän idean! Myös vanha senkki löysi paikkansa vanhasta keittiöstä. Sen päällä ruokailevat kaikki kolme kissaamme.

Mies rakensi sukulaismieheni kanssa meille pihasaunan. Tunnelmallista siellä on syksyn pimeinä löylytellä kynttilöiden valossa. Oma viehätyksensä myös keskellä talvisia hankia nauttia pihasaunan lämmöstä. Polkua pitkin kylpytakki päällä juoksujalkaa saunaan pakkasta pakoon. Kesällä emme talon saunaa ole lämmittäneetkään. Pihasaunaa sensijaan ahkeraan.  Ei siis ollenkaan hassumpi tämä toiveensa.


Kesällä syntyi Keltaiseen taloon neljä toivottua kissanpentua. En ole eläessäni nähnyt mitään suloisempaa. Rakastuin.Tulevina viikkoina kissanpennut ovat luovutusikäisiä ja matkaavat uusiin koteihinsa.Yksi jää meille Keltaiseen taloon, Malviina. Jään lähteviä niin kaipaamaan, mutta onneksi saavat hyvät kodit maalta. Ja saan välillä tietää pentujen kuulumisia. Se helpottaa.

Eilen illalla istuin kuistin portailla kun ilta oli jo hämärtynyt. Usvaa peltojen yllä. Oli ihan hiljaista. Olen niin oppinut nauttimaan tästä hiljaisuudesta kaiken maailman hälyn ja kiireen keskellä. Yhtäkkiä pöllö huhuili jossain lähellä. Tunsin olevani onnellinen ja kiitollinen.

                                                         
                                                         Onnellista viikonloppua Sinullekin! 

                                                                             Marika