Minun reitinvalintani osui kuusi vuotta sitten tänne maalle, kuitenkin ihan lähelle kaupungin palveluita, enkä voisi olla onnellisempi tuosta silloin tehdystä ratkaisusta. Se, että olen elänyt jo monta vuotta omannäköistä ja vähän erilaista elämää on osoittautunut varsinkin tänä poikkeuskeväänä ihanaksi voimavaraksi.
Korona on muuttanut monen elämää ja tuonut murhetta, työttömyyttä ja epävarmuutta tulevaisuudesta. Toki tämä kriisi on monelle ollut myös tienhaara, päätös muuttaa elämäänsä parempaan suuntaan. Minua korona on koskettanut luonnollisesti eniten työn kautta. Työtä on ollut lähinnä liikaa ja sen kuormittavuus lisääntynyt. Ja kun tekee työtä myös palliatiivisessa kotisairaalassa, täytyy tosissaan yrittää pysyä koronan ulottumattomissa. Jos ihmisen viimeinen toive on saada olla kotona loppuun saakka, on paha paikka viedä virus mukanaan ja saattaa lähtijä eristykseen sairaalaan.
Mutta kaikki se työn ulkopuolella, se on muuttunut vain vähän. Koronaa tulee jokaisesta mediasta jonka avaat, minulle siitä on tullut jo ikäänkuin yliannostus ja olen tietoisesti päättänyt keskittyä työn ulkopuolella muihin asioihin. Niihin hyviin, positiivisiin ja iloa tuottaviin juttuihin. Ystävien ja läheisten näkemistä ja tapaamista olen kyllä kaivannut. Ja halaamista! Mutta ennen koronaakin olen viihtynyt hyvin kotona, Ja täällä maalla isossa talossa, eläinystävien kanssa ei aika ole käynyt pitkäksi. Päinvastoin, täällä on ehditty tehdä jos vaikka mitä muutoksia ja remonttia.
Heinolassa on viehättävä vintagekauppa Kymenviiri, jonka fb sivuilta huomasin 1800-luvun lopun kaapin. Tunnistin sen heti omakseni vaikka pankkitilini oli luultavasti toista mieltä :) Mutta kun joku on tarkoitettu, se löytää myös keinot ja tiensä. Niinpä monen ihmeellisen yhteensattuman jälkeen tuo kaappi päätyi keittiööni, juuri siihen missä sen sieluni silmin näinkin.
Tässä ajassa on muutenkin kohdallani ollut erikoista johdatusta. Tietty henkisyys kulkee minussa vahvasti verenperintönä, Tässä keskellä koronahässäkkää todella monia toiveitani on toteutunut. Sen mitä tarvitsen saan jostain uskomattomalla erikoisalennuksella tai jopa ilmaiseksi. Kohtaan juuri oikeita ihmisiä, oikeaan aikaan. Ei ihme, että kaiken tämän keskellä olen tuntenut olevani oikea Universumin suosikkityttö.
Koronakotoilun aikana viime syksyn sairasteluissa kesken jäänyt vessaremonttikin valmistui. Lasikuistille vaihdettiin uusi ulko-ovi ja kuistin tekstiilit vaihtuivat kesän kepeisiin sävyihin. Kuistille haaveilin juuttimattoa, jota tuntui olevan vaikeaa löytää, mutta sellaisia olikin eräässä myymälässä johon muissa asioissa poikkesin. Yksi kappale. Ja alennuksessa tietty. Myynnissä ollutta, jonottamaani vanhaa rautasänkyä ei edelliset varaajat päässeetkään koronarajoitusten takia hakemaan, ja sekin päätyi minulle kunnostettavaksi. Ja on nyt valmiina vierashuoneessa.
Vanhaa Singeriä etsin edelleenkin vaiheessa olevaan ruokapöytäprojektiin. Lasikuistille tulee joskus ruokapöytä, jonka jalkoina ovat Singerin jalat. Vähän ennalta-arvattavaa jo, mutta Singer löytyi ihan läheltä, kannettiinpa minulle kotiin saakka. Mutta tällä Singerillä olikin niin viehättävä historia, ja muutenkin se oli toimiva ja kaunis yksilö, etten raaskinutkaan sitä purkaa, vaan sai paikan eteisestä. Ja jäin odottamaan seuraavia Singerin jalkoja.
Kaikkein paras asia oli kuitenkin se, että viheliäisen viruksen takia sain rakkaan opiskelijani peräti kahdeksi kuukaudeksi kotiin! Harjoittelut YLE:llä sekä opinnot keskeytyivät ja tytär tuli kissoineen tänne maalle. Kun lapsi on jo muuttanut pois kotoa, tällaista tilaisuutta tuskin enää koskaan tulee. Kaikki oli hetken niinkuin ennen. Ihanasti! Ja olen niin kiitollinen tuosta extra-ajasta. Vaikka korona jyllää ja on saanut maailman sekaisin Keltaisessa talossa on siis ollut monella tapaa kuitenkin oikea elämän kevät.
Iloa, voimia ja terveyttä kesäpäiviisi!
Marika
Koronakotoilun aikana viime syksyn sairasteluissa kesken jäänyt vessaremonttikin valmistui. Lasikuistille vaihdettiin uusi ulko-ovi ja kuistin tekstiilit vaihtuivat kesän kepeisiin sävyihin. Kuistille haaveilin juuttimattoa, jota tuntui olevan vaikeaa löytää, mutta sellaisia olikin eräässä myymälässä johon muissa asioissa poikkesin. Yksi kappale. Ja alennuksessa tietty. Myynnissä ollutta, jonottamaani vanhaa rautasänkyä ei edelliset varaajat päässeetkään koronarajoitusten takia hakemaan, ja sekin päätyi minulle kunnostettavaksi. Ja on nyt valmiina vierashuoneessa.
Vanhaa Singeriä etsin edelleenkin vaiheessa olevaan ruokapöytäprojektiin. Lasikuistille tulee joskus ruokapöytä, jonka jalkoina ovat Singerin jalat. Vähän ennalta-arvattavaa jo, mutta Singer löytyi ihan läheltä, kannettiinpa minulle kotiin saakka. Mutta tällä Singerillä olikin niin viehättävä historia, ja muutenkin se oli toimiva ja kaunis yksilö, etten raaskinutkaan sitä purkaa, vaan sai paikan eteisestä. Ja jäin odottamaan seuraavia Singerin jalkoja.
Kaikkein paras asia oli kuitenkin se, että viheliäisen viruksen takia sain rakkaan opiskelijani peräti kahdeksi kuukaudeksi kotiin! Harjoittelut YLE:llä sekä opinnot keskeytyivät ja tytär tuli kissoineen tänne maalle. Kun lapsi on jo muuttanut pois kotoa, tällaista tilaisuutta tuskin enää koskaan tulee. Kaikki oli hetken niinkuin ennen. Ihanasti! Ja olen niin kiitollinen tuosta extra-ajasta. Vaikka korona jyllää ja on saanut maailman sekaisin Keltaisessa talossa on siis ollut monella tapaa kuitenkin oikea elämän kevät.
Iloa, voimia ja terveyttä kesäpäiviisi!
Marika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti